Kaikki on niin tyhjää. Risteily tuli, ja meni. En osannu odottaa et se on niin kivaa. Oli se rankkaakin. Mut parasta seuraa <3 ja ihanaa, kaikki muu unohtu hetkeks. Se oli oma maailmansa. Tää on niitä tapahtumia mitä muistelee ja miettii että koskaan ei tunne enää tota fiilistä mikä sillon oli. Hauskaa voi olla uudestaan, mutta se on silti eri, ei koskaan sama.
Nyt en tiedä mitä teen. Kaikki odottamani on ohi. Joukkuetta joudun vaihtamaan, joten senkään takia ei tarvitse enää jaksaa. Toki haluan harrastaa vielä, se ei vaan koskaan ole yhtä hyvä kuin nykyinen joukkue.
En odota enää mitään. Yritän elää päivä kerrallaan. Jaksaa edes kesään.
Olen aina ollut riippuvainen ihmisistä. Roikkunut muissa. Jostain syystä haluaisin että joku tarvitsisi mua. Mä tarvitsen aina muita, mutta kukaan ei tarvitse minua. Olen turha. "Kaverit" joskus suoraan sanonutkin että ovat käyttäneet minua hyväksi. Hyväuskoinen kun olen niin ei ole vaikeaa. Luotan aina uudestaan samoihin ihmisiin vaikka he ovat todistaneet monesti ettei kannattaisi.
Jos kerrankin kävisi niin että joku tarvitsisi minua, oikeasti.
Samalla toivon ettei, koska silloin en voisi kuolla.
Se on pakoreittini jos en enää jaksa.
En tiedä.
Se on nyt fakta, jos ei tilanteeseen tule muutosta. En jaksa enää elää. En elä loppuelämääni tuilla, selittäen kuinka en pysty mihinkään. En.
En halua.
Kuolen mieluummin.
Odotan kuolemaa niin kauan, kunnes tapahtuu ihme ja saan syyn elää.
Tai löydän rohkeuden tappaa itseni..
Tällä hetkellä sitä ei löydy vaikken enää jaksakaan.
Hyvää vappua! Lähden sitä juuri viettelemään rakkaiden ystävien kanssa <3
