Jos mä oon oikee

Kesäloma loppu. Tän viikon olin päiväosastolla. Ja olen vielä ensi viikon. Ikävää kun se loppuu, niinkuin kaikki hyvä aikanaan. No sitten menen vain takaisin nuorten Hyvä Kotiin missä olin päiväosaston sulun ajan. En voi käsittääkään miten paljon päiväosasto on muuttanut minua. Ja olen huomannut kuinka sekava olen, ja kun en osaa ilmaista itseäni. Paitsi ilmeisesti kirjoittamalla. Ainakin mua ymmärrettiin paremmin kun annoin tekstejä luettavaksi. Jännää. Oon kuulemma hyvä kirjottamaan. En ole samaa mieltä mutta olkoon sitä mieltä jos haluavat. Pääasia että saan muut ymmärtämään itseäni.

Eräs tekstini jonka kirjoitin saatuani paniikkikohtauksen kuulemma avarsi paljon ajatuksiani. Olihan siinä paljon asiaa. Sellaista jota en pysty ääneen sanomaan. Toinen teksti jonka näytin nyt torstaina osaston lääkärille jotta hän ymmärtäisi miksi tarvitsen uuden lääkkeen nukkumiseen. Ainakin sain tahtomani, kun olin maanantaista lähtien pyytänyt apua nukkumiseen. Sain uuden lääkkeen nimeltään Tolvon, olen saanutkin jo useana yönä nukuttua, heräilemättä lähes lainkaan. Hän ymmärsi että minun täytyy saada nukuttua, ja ilman lääkettä en nukkunut ja aiempi lääke ei enää sovi. Kerroin tuntemuksistani ja peloistani. Hän ei enää kierrellen sanonut että ei anna mulle uutta lääkettä, taisi tajuta että mä en pelleile. En ihan oikeasti vaan pysty nukkumaan. Ja keväällä kävin lähellä psykoosiakin sen takia.. 

Nyt pitäisi olla helpompi olla, kun oon saanu nukuttuakin. Kuitenkin itken vähän väliä ja en osaa edes sanoa miksi. Ehkä alan jo valmistautua päiväosasto jakson loppumiseen. En tiedä. Olen myös tuntenut itseni todella yksinäiseksi. Kaikki ovat töissä tai koulussa, ei ole aikaa nähdä tai puhua. Edes parhaalla ystävälläni ei tunnu olevan aikaa puhua. Päivällä on koulussa ja illalla töissä, ainakin toistaiseksi, ja sitten on muita menoja. Hyvä kun saa vastauksia viesteihin silloin tällöin. Yhden ystäväni kanssa en ole puhunut kuukausiin lukuunottamatta yhtä päivää kun näimme porukalla. Hän ei vastaa viesteihini :( Toivottavasti tämä ei kestä ikuisuuksia, mutta ehkä olen järkyttänyt häntä niin pahasti että tarvitsee aikaa. En halua että häntä ahdistaa takiani. Minua vain ahdistaa tämä tilanne, kun en tiedä olenko tehnyt jotain, ja jos olen niin mitä.

Pelottaa. En ymmärrä ajatuksiani.

Mitä minun pitäisi tehdä että pääsen eroon näistä turhista peloista. Mitä pahaa tapahtuu jos avaan suuni ja puhun. Ei mitään ole tähänkään mennessä tapahtunut. Ajattelen liikaa mennyttä. Ajattelen kaikkia niitä kertoja kun minua on kiusattu, kaikkia niitä kertoja kun en ole pelon vuoksi uskaltanut tehdä jotakin.
Pelkään sekoavani. Oikeasti. Välillä on vaan niin epätodellista että tuntuu ettei mua oo olemassakaan. Mietin onko kaikki vaan unta. Sellanen outo olo, tuntuu että kohta tapahtuu jotain. En tiedä mitä.

Enää en halua kuolla. En ole aikeissa tappaa itseäni. Tavoitteenani on nyt vain se, että pääsen pois kotoa. En ole viiltänyt enkä juonut alkoholia humalahakuisesti kuukausiin. Viime kuussa taisin mökkireissulla muutaman ottaa, samoin kun kesäkuussa. Olen siirtänyt vihan kohdetta itsestäni vanhempiini. He vaikuttavat olooni hyvin negatiivisesti. Eivätkä tahdo ymmärtää minua, eivätkä pahaa oloani. Ja käytöksellään viestivät ettei heitä kiinnostaisikaan. Yritä tässä nyt sitten päätellä miten asia oikein on..   Sitten kun pääsen pois, voin katsella mikä on tilanne ja määritellä seuraavan askeleen. Sairaslomaa on vuoden loppuun, siitä ei siis tarvitse huolehtia. Tällä hetkellä minun pitää vain pitää huolta itsestäni ja yrittää jaksaa.  Ei tarvitse stessata koulusta tai työstä. Mutta se on varmaa, takaisin siihen vanhaan minään en halua. Muutos alkoi kun aloin laihtua, enkä aio enää lihoa. Nyt en enää näe mahdottoman sietämättömänä ulkonäköäni, se ei vie enää yhtä suurta osaa ajastani. En ole vielä päässyt kokonaan eroon esteistä, mutta matkaan eteenpäin ja ylitän esteitä.

Pelottaa. Paljon. Tulevaisuus on niin epäselvää. Huominen, ylihuominen, ensi viikko, kuukausi, loppuvuosi..

Mitä teen? Mitä tapahtuu? Mitä jaksan? Millainen olo on? 

Nyt nukkumaan- huomenna herään uuteen päivään odottaen mitä tulevaisuus tuo tullessaan..