Hei! Jos sanat vois tappaa

Ei tätä voi jaksaa. Ei voi. Kamala olo.
Tartuin terään eilen.
Yhteen viiltoon sen piti jäädä. Eihän se tietenkään jääny. Ei olis pitäny tehä sitä.
Ei ei ei. Oon huono. Miksen pystyny siihen. Toivottavasti se jää tohon yhteen kertaan, epäilen..
Tavallaan en kyllä edes välitä..

Toisinaan tuntuu että syön ihan hirveitä määriä ruokaa. Todellisuus ei taida olla lähelläkään sitä, ainakaan nyt. No joka tapauksessa olo on kamalan läski, haluan syödä vähemmän. Vaikka järki yrittääkin kuiskia että syön jo liian vähän. Paino kun ei oo pudonnu ku viikonloppuna tuli juotua alkoholia aika reippaasti ja syötyäkin kaikkea turhaa ja lihottavaa. Onneks ruokahalun katoaminen on vieny mukanaan ahmimiset. Ehkä tää paino tästä laskee vielä.

Tosiaan mun ruokahalu on kadonnu lähes olemattomiin. Luulisin että johtuu lääkkeistä. Ja voin kerrankin sanoa että kerrankin ei niin epämiellyttävä sivuvaikutus. Oon ollu jo kaks viikkoa ilman yhtään ahmimiskertaa. Joten siitä ei oo ahdistusta tullu. Harmi että muualta siltikin on. Melkeenpä joudun nyt pakottamaan itteäni syömään, mikä on mieluisampi vaihtoehto kun yrittää estää itteäni syömästä koko ajan jotain. Ja sietää ahdistus kun en oo siinä onnistunut.








piiloon jsillä hyvä. En ois pystyny käsitellä asioita. atella. Se on niin raskasta. Kaikki oli helpompaa En

 En halua ajatella. Se on raskasta. Sillon oli helpompaa, sillon pienenä ku ei tarvinnu ajatella. Asiat meni vaa pois, ei tarvinnu ajatella. Ne meni piiloon ja niitä ei tarvinnu ajatella. En jaksa ajatella. Piilopaikat on hävinny, asioita ei saa piiloon. On pakko ajatella. Ajatukset ei mee piiloon. Kaikki piilotetut ajatukset tulee takas, ne ei kadonnu. Ne tuli vaan esiin piiloistaan. Mun pää räjähtää näiden ajatusten kanssa. Ei tätä jaksa. 

Se olo tuli takas. En tiedä taaskaan haluanko elää. Huh, sanoin sen tänään lääkärille. En oo varmaan koskaan sanonu sitä ääneen. Sain sen sanottua. En ois uskonu että saan, se olikin kyllä tosi vaikeeta. En usko että paranen. Ahdistavaa. Miksen vaan tappais itteeni samantien? Nostan lääkkeiden annostuksia. Ja sain lisää melatoniinia. No näillä mennään. Mua pelottaa että näiden lääkkeiden pitäis auttaa mua, mitä jos ne ei auta ja mun oletetaan silti paranevan. En usko että ne auttaa. Aina voin sitten kuolla kun on sen aika, sitten kun ei voi tehä mitään. Eihän sitä enää oikein mitään voikaan. Kunhan yritän edes hetken jaksaa tätä.
Jotenkin helpottavaa kun tietää että aina on kuolema jos ei muita vaihtoehtoja enää ole. Jos tuska nousee liian pahaksi.

Ei mulla oo varsinaisesti mitään suurempia suunnitelmia. Oonhan mä vaihtoehtoja miettiny. Aina voi ottaa noita lääkkeitä tuolta jos ei muuta vaihtoehtoa löydy. Mutta kyllä mä keinot keksin sitten kun on sen aika.
Mulla ei oo tarkkoja itsemurhasuunnitelmia. Onko se hyvä?

Vanhemmat huutaa. Ja kun sanon siitä niin ne ei ymmärrä etten jaksa kuunnella sitä. Ihan sama huutaako ne mulle vai toisilleen. Ei kiinnosta. Huutoa ku huutoa. En jaksa enää elää. Liian vaikeeta. Jokainen päivä on vaan vaikeampi kuin edellinen. Vihaan itseäni koko ajan enemmän. Mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän mä epäonnistun ja oon huono. Voisin samantien vaan luovuttaa koska ei tästä mitään tule. Tää on loputonta taistelua kunnes päätän että se loppuu. En voi vielä kun tässä on kaikki juttuja. Mutta ehkä sitten joskus vapun jälkeen kun on kaikki risteilyt sun muut ollu ja menny. Kun kausi on virallisesti loppunu..
Sitte voin vaikka luovuttaa ja antaa turhaa toivoa joillekin ihmisille ja mennä asumaan osastolle ennen ku kuolen. Toisaalta osasto vaihtoehtokaan ei kuulostais niin pahalta verrattuna tähän hetkeen. Voisin olla siellä eikä tarvis jaksaa tehä mitään. Paitsi ahdistua sinne menemisestä ja siitä ku vanhemmat tahtoo tulla käymään ja siitä kun en voi päättää mitä syön tai millon liikun. En voi siis tehä yhtään mitään.
Siksi  se ei kuulosta houkuttelevalta, ainakaan tällä hetkellä.

 

En koskaan onnistu missään. Sairaudesta paraneminen kuulostaa helpolta mutten onnistu siinäkään.
Ei kai sille voi mitään että mut on tuomittu epäonnistumaan.
Ikuinen epäonnistuja.
Syyllisyyden tunteet lisääntyy kun tajuan tämänkin.
Syyllisyys lisää ahdistusta.

Millon saa kuolla?