Rakastan nukkumista

Olis kiva pystyä nukkumaan kunnolla.
Nukahtaminen käy kyllä nopeesti ja useimmiten ennen kahtatoista. Ongelmana onkin heräily joka on on nyt parina yönä menny pahemmaks. Toissayönä heräsin neljän tunnin nukkumisen jälkeen puol neljä enkä nukahtanu enää. Ennen oon ainaki pystyny nukahtaa vielä. Rakastan nukkumista. Haluisin pystyy nukkuu kunnolla, enkä muutamien tuntien unilla. Päikkäreitäkään en eilen saanu ku en vaan nukahtanu :(
Ehkä tää tästä. Kohta oon koukussa unilääkkeisiin jos ei muuta.

Yö on mun aikaa. Sillon ajattelen aina. Ja ajatteleminen on tuskaa.

Lääkkeiden alottamisen jälkeen oon laihtunu. Ihanaa , eikä se on väärä tapa laihtua. Ei kiinnosta. Pitäis kiinnostaa.
Haluan laihtua vielä vähän, ja tarkotukseni ei ole syödä mahdollisimman vähän et laihdun. En vaan tunne sitä nälkää, joten välillä jää syömättä. En koko ajan jaksa tunkea suuhun ruokaa, kun on niin vaikee joitain ruokia saada alas. Pakottaudun syömään, en halua näännyttää itteäni. Ennen piti pakottautua jääkapilla olla ottamatta mitään. Nyt pitää pakottautua ottamaan jotain.
Parempi ja vähemmän ahdistavampi näin päin.
En tiedä haluaako noi vaihtaa lääkitystä jos laihdun vielä paljonkin. Mä en haluu, ainakaan vielä.
Musta tulee vielä laihempi. Laihempi ja vähän lisää lihaksia sitten
Sitten on parempi.
Pitää jaksaa.

Kesään on aikaa, sitten voin miettiä uudestaan. Siihen asti.. päivä kerrallaan.
Kamppailua.
Pitäisköhän sitä sairaslomaa harkita ihan tosissaan.
Koulusta ei tuu kyllä nyt yhtään mitään.