Kiitos kaikesta, minkä sinulta sain

En muistanut enää, kuinka kamalaa tää suru on..
Tätä hetkeä olin pelännyt jo ainakin kuukauden, vaikka vielä silloin ei missään näyttänyt olevan mitään vikaa..
Yksi lyhyt tilanne, erilainen käytös.. Ja tiesin ettet kestä kesään.

Pikkuhiljaa alkoi tulemaan merkkejä joista muutkin sen huomasivat.
Koira piti päästää kärsimyksistä. Ja sitten..
Meidän rakas lopetettiin tänään, ja itkemistä ei voi lopettaa.
On jo ikävä <3

Ja nyt on hemmetti siellä oulussakin asti käyty :D ja täl viikol menos vissii uudestaan käymään :) vähän jotain erilaista päiviin. Rekalla matkailu on hauskaa, kun en ite joudu ajamaan ;p Sieltä näkee paremmin ku on niin korkeella. Ja niitä ihania maisemia mitä näkee ku aurinko nousee <3

Päiväosastollekin nyt oon päässy. Siellä sitten mitä täs nyt on, johonki juhannukseen asti vai mitenköhän se menee en tiiä. Vaikuttaa ihan kivalta paikalta ja mukavilta ihmisiltä. Varmaan menee pari päivää että 

tottuu olemaan. Huh, oon istunu kotona liian kauan kun aluks ahdisti olla paikassa missä on ihmisiä :D Mut sitten vaan menin mukaan ja liityin keskusteluihin.

Tästä nyt oikein mitään tullu, kun tuo suru blokkaa pois kaikki muut ajatukset mutta joo.
Lääkkeillä nukun tai en nuku ollenkaan.
Kirjotan jotain järkevää sitten joku päivä kun tunteet ei estä sitä.
Ehkä tästä selvitään..
Ja nyt menen nukkumaan.