Ei hitto tääl on kylmä, miten pystyy nukkuu?!

Nyt pitäs olla kaikki hyvin. Onko?

Mä sain asunnon. Pääsen vuodenvaihteessa muuttamaan! :) Tulevaisuus näyttää valoisammalta. Ehkä se vaan on niin kirkas kun tulee pimeydestä etten edelleenkään nää kauemmas.

Pitää karsia turhat tavarat ja alottaa elämä omassa kodissa. Saan tehdä asiat juuri niinkuin haluan, milloin haluan. Kukaan ei voi tulla valittamaan milloin pitää siivota ja tehdä milloin mitäkin. Voin tehdä ne sitten kun jaksan. Jatkuva valittaminenkaan kun ei tuo mitään edistystä mihinkään, se vain tappaa innostuksen ja hommat jää tekemättä. Muutama viikkon enää ja pääsen kauhukodista!

Olen tiennyt muutosta jo varmaankin reilun kuukauden. Sitä ennen olin jo alottanut siivoamaan tätä kaatopaikkaa, ja tuntuu ettei edistystä ole juuri tapahtunut. Kamala stressi on kyllä. Juurikin tämän siivoamisen ja pakkaamisen takia. Toki myöskin siksi että koko ajan kauhea kiire kaikkialle paikasta toiseen tapaamisiin ja päiväosastolle tai Hyvikseen. Treenit, pelit. Myöhästymisiä, ahdistusta.
= Unettomia öitä

Tänä pitkänä viikonloppuna nukuin noin 40 tuntia. Unirytmikin korjaantu jotenkin. Yllätyin. Tai siis kun ensin nukuin 16 tuntia ja heräsin iltapäivällä, menin kuitenkin illalla aikaisin nukkumaan ja sitten heräsinkin jo suht aamulla. Ajattelin että siinä on vähän univelkoja kuitattu ja kuinka ollakaan viime yö oli taas yhtä painajaista. Nukahdin suht nopeasti, mitä nyt vähän myöhään menin nukkumaan. Mutta se heräily, en pysy enää kärryillä paljonko heräilen. Se on kuitenkin jo aika varmaa että viime yönä olin hereillä enemmän kuin nukuin. Nousin sitten lopulta kuudelta ylös ku viimesetki unihiekan rippeet oli jo karissu pois, ja kahviakin oli juuri keitetty.

No toiminta tänään olikin hieman vajavaista. Useita kertoja unohdin kesken kaiken mitä olin tekemässä. Ajatukset käy hitaalla. Sossustaki soitettii ja älysin sentää vastaa tuntemattomaan numeroon. Hyvä kun muistan koko puhelua. hämäriä mielikuvia keskustelun aiheista. En oikein osannu vastata sen kysymyksiinkää tässä tilassa varsinkaan. iltapäivästä iski tajuttoman huono olo. Sykäyksiä ja sähkäreitä päässä. Hyvä ku pystys pysy ku pääs heitti.

Oon ikuinen lapsi. Miksi mä haluaisinkaan kasvaa aikuiseksi. Ei voi tehdä enää mitään hauskaa. Lapset on usein vapautuneempia. Haluan olla vapaa. Vapautta ei ole, nukkua vielä vaan enemmän että selviää viikolopun yli. Nyt se on ohi ja ihana viikon alku.
. 

Täydellisyyden tavottelu on varmaan yks niistä tuhansista syistä miksi mun tilanne on nyt mitä on. Tahdon vapauta siitä vankilasta. Haluan rauhassa joskus epäonnistua, ilman syyttelyjä ja muita tuomitsevia ajatuksiani.

Tuntuu taas, syyllisyys, pelko, epätäydellisyys. Ihan kuin se hirviö mun sisällä olis pääsemässä pintaan. Tunnen itteni taas ihan hirviöks. Kauankohan menee et sekoon ja sattuu jotain. En mä itsestäni niin välitä täs, vaan ekana se et mitä hittoa mä saatan tehä muille..
Tulee muistoja mieleen, ne vyöryy mun päässä ku lumivyöry. Hautaudun niihin ja syyttely jatkuu. Toivottavasti menneisyys ei toista itteään.

  

Kuten on jo kaiketi käynyt ilmi en tavoittellessanikaan saanut täydellisyyttä. On mahdotonta olla täydellinen, tokihan sen tiedän. En vain ole kyllin viisas ollakseni tavoittelematta sitä.

Hyviä muutoksia tulossa. Mutta stressaa sekin. Ja tätä menoa unettomana alan häviämään hämärään. Todellisuuden taju alkaa pikkuhiljaa hämärtymään. Unilääkkeitä oon jo viikon popsinu, välillä välipäiviä pitäny. Muttakun ei sekään nyt se vaikein ongelma oo. Tokihan nukahan helpommin. Mut heräilyihin se ei auta.. Lääkärille aikaa vissii tulossa, mutta paljonpa se auttaa. Mitä se voi muka tehä, laittaa mut ympärivuorokautiseen zombikoomaan :D
No no.. Alkaa ajatuksen hidastumisen myötä olla aika nukkua. Tai edes yrittää.

Hyviä öitä ja loppuvuotta ja joulun odotusta ja uutta vuotta! ♥

♥ MINÄ