"Aika kuluu välillä niin hitaasti, tosinaan se suorastaan lentää. Ihan äsken joulukuu alko, ja kohta se jo loppuu. Tuntuu että siitä ois ikuisuus. Ja vielä toinen ikuisuus jäljellä että pääsen muuttamaan, alle viikko. Miten oon kestäny täällä nämä kuukaudet kesän jälkeen, kun en vielä tiennyt että saanko edes asuntoa. Sen jälkeen, kun toivo pois pääsystä heräsi. Ja ne kuukaudet sen jälkeen, kun sain tiedon että saisin asunnon. Miten tämä vajaa viikko voi tuntua ikuisuudelta. Maanantaihinkin on aikaa. Voisinpa nukkua siihen asti. Melkein nukunkin, ja tämä on yhtä painajaista hereilläkin.
Nukun taas miten sattuu, yöllä ja pitkin päivää. Hyvä jos erotan mikä on totta. En haluu tietääkään. "
Julkaisematonta tekstiä, kirjoitettu joulun jälkeen.
Olin ennen joulua lapissa! Oli lunta ja poroja. Oli mahtava reissu :D Joululoman parhaat hetket. Melkein ainoat hyvät hetket.
Nyt oon muuttanu omaan asuntoon! Positiivisia muutoksiakin siis tapahtunu. Tääl ei kukaan määräile mua. Jos mulla on viiden päivän tiskit tiskaamatta ni se on oma valintani, tiskasin ne sitten ku oli aikaa ja jaksamista. Omaa rauhaa on nyt paljon enemmän. Ja nyt ne lumetkin tuli. Ihana talvi, lumi ja aurinko ♥
Tästähän mun uus elämä nyt sitte alkoi. Tuntuu että olisin asunut tässä jo kauan. Silti, alle kuukauden. Uusi vuosi uudet ongelmat. Ongelmia katos, mutta toisesta ovesta tuli uusia tilalle.
Tavallaanhan mä tiesin että tulee paljon vastuuta kun asun yksin. Joudunhan hoitamaan itse kaiken. Aikaa onkin loppujen lopuksi aika vähän. Parempi näin kun se että on vain aikaa ja ei lainkaan tekemistä. Olen joskus oikeasti miettinyt voiko tylsyyteen kuolla, nyt ei ole sitä ongelmaa. Hyvä jos ehtii ruokaa tekemään, saati syömään. Mistä se sairaampi puoleni ei olekaan yhtään harmissaan. Terve minä kontrolloi kuitenkin vielä, en ole kokonaan syömättä kotona. Välillä vaan syön kotona vähän liian vähän, mutta kuitenkin jotain.
Nukkuminen on taas ollu vähän vaikeeta. Samoin aamulla herääminen, johtuneeko lääkkeestä vai mistä. Sekava ja epätodellinen olo. Vaikee erottaa yöllä että oonko heräilly vai nähny unia, ne sekottuu. Välillä kaikki tuntuu niin turhalta. Tulevaisuus ahdistaa, siitä lisää myöhemmin koska aivot ei pysty käsittelemään sitä nyt. Kun muuten oon ollu todella väsynyt ja en ole saanut oikein mitään tehtyä, niin tänään illalla tuli tosi energinen olo. Kivasti vaan sillon ku ois pitäny alkaa valmistautua nukkumaan. No enpä tässä nyt sitten nuku. Ylienergisenä sitten tiskasin puolet tiskeistä, siivosin pöydän ja vessan. Ja järjestelin tavaroita. En yleensä jaksa tehä mitään, mutku väsymys katos ja tuli energiaa. Ahdistuskin kun katos johonkin, tiedostan sen mut se on seinän takana ja se ei tuu perille asti. Jos yritän ajatella niitä ahdistavia ajatuksia niin mieli on vaan tyhjä. Ne menee karkuun, jos yrittäisin niin muistaisin varmaan jotain yksityiskohtia.
Kuinka paljon sitä onkaan piilossa.. Se mitä näkyy ulos on vaan jäävuoren huippu. Siks mua pelottaakin tulevaisuus vielä enemmän, muut ei näe etten pysty vielä mihinkään. En itsekään tiedä mitä kaikkea oon piilottanu. Pitää varmaan alkaa etsimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti