Taas yks turha viikonloppu. Itkettää ajatellaki mitä tapahtuu ku koomaan koko viikonlopun kotona. Vappukin olis vaan kamala viikonlopun pidennys jossen pääsis viettää sitä kavereiden kanssa. Voi kun kiva, heilun edes takas ja yritän pysyä kasassa. En tarvii tälle yölle mitään ahdistuskohtausta. En vaan kestäis sitä, en ainakaan nyt. Ajatukset ei pysy kasassa. Tästä tekstistä ei varmaan tajua mitään
Tää päivä on ollu tajuttoman pitkä, en edes muistanu enää että on sama päivä ku aamulla. Menin kyllä kouluun ku sain revittyy itteni seittämän aikaan sängystä ylös, mutta olin jo muutenki myöhässä joten keksi paremman idean ku tunnille meneminen. Menin ruokalaan istumaan, luin lehtee, tein sudokuu, kuuntelin musiikkia ja söin vähän jotain aamiaista. Istuin siinä sit melkeen kolme tuntia ja en, onneks, edes tajunnu että siinä oli aina välillä ruokala täynnä ihmisiä. Toimispa musiikki ja joku tekeminen siinä samalla aina noin hyvin. Mua ahdisti kyllä ne ihmiset siellä mut jotenki en ehtiny ajatella sitä, jos oisin ni oisin ollu sen kolme tuntia lukittautuneena vessassa ahdistuneena.
aas yks turha viikonloppu. Itkettää ajatellaki mitä tapahtuu ku koomaan koko
En keksi mitään minkä takia mun pitäis jaksaa tätä, turhaa olemassaoloa. Ei musta oo mihinkään. Oon liian heikko tähän maailmaan.
En tajua itsekään omia ajatuksiani, miten ne voi sillon kertoa toiselle. Pitäisi pystyä, haluaisin pystyä. Suututtaa. Miten voin olla huono kaikessa, tässäkin yksinkertasessa asiassa, ei tarvii ku avata suu ja sanoa sanoja sanojen perään. Miksi se ei onnistu. Ehkä mua ei vaan kuulu auttaa, mut kuuluu hylätä johonkin niinku turhat huonot lelutkin hylätään. Ei mua pysty auttamaan, oon liian syvällä jo. Sieltä ei pääse pois. Päivä päivältä vaan syvemmälle, kauemmas valosta. Haluan kuolla, ei en, haluan että minut pelastetaan pois tästä. vai haluanko sittenkään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti