22.9.2012

satoi kasvoille kyyneleitä..

Itkisin jos vaan pystyisin..
En enää pysty.

pari siideriä ja puol pulloo salmarii. ei tunnu missään.
Tyhjää. Tyhjä elämä.
Sen ku saisi vihdoin lopetettua.
Ehkä ensi viikolla, lupaukseni aika raja loppuu maanantaina klo 8.30.
Jos en teekään enää uutta lupausta. Mihin päädyn?
Osastolle? Menenkö sinne vapaaehtoisesti? M1 ei varmaan täyty. Kuolenko sitten, onko minusta lopettamaan tätä. Vai onko jotain muuta vaihtoehtoa? EN PYSTY. En pysty asumaan täällä enää.
Sanoisin hyvästi mutta, en voi läheä vielä. Terään voin onneksi tarttua.
Ehkä kaikki selviää maanantaina.
En pysty enää huolehtimaan itsestäni, en pysty käymään kouluakaan. Sitä kukaan ei vain ole vielä tajunnut mutta ehkä tässä maanantaina tai tiistaina se selviää kaikille.. vihdoin!
Hyvää yötä, lähden kävelylle jos uskallan tässä tilassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti