Vieläkin täällä..

En ole kuollut. Vielä. Valitettavasti..
On niin tyhjä olo, väsynyt. Haluaisin vain tämän olon pois. Vaikka sitten kuolla kun ei näytä mikään auttavan.Vaikka oikeastaan en varmaan haluakaan kuolla, en vain jaksa elää. En näin. En täällä. Pitää päästä pois. Pois kotoa, tai no tästä paikasta. Ei tämä koti ole, ei enää. Ei tule koskaan enää olemaankaan. Niin kamalan tyhjä olo. Samalla olen ihan pohjalla, masentaa kaikki. Ahdistus taas tulee ja menee.

En pysty tekemään mitään. En pysty käymään koulua. Tai kyllähän minä käyn koulussa, mutta en siellä mitään tee. En pysty, en osaa enää. En pysty keskittymään, en jaksa. En enää edes halua yrittää, se on niin raskasta, niin väsyttävää. Haluaisin pystyä edes johonkin. Ja tänään iski taas totuus, oon liian suuri. Pitää lopettaa syöminen. Ei kokonaan, mutta ylimääräinen syöminen. Pystyisinpä siihen, tekemään edes jotain mitä yritän saada tehtyä..

Ihmiset vihaa mua, mä vaan ärsytän niitä. Kuitenkin henkilöt x ja y oli kyllästyneitä mun angstaukseen viikonloppuna. Kerroin parista ikävästä asiasta mun elämässä, eli siis valitin. Luultavasti ne ei edes ottanu mua tosissaan koska olin juonu niin paljon. Näistä ihmisistä en edes voi vielä sanoa oliko heidän kiinnostuksensa aitoa vai ei. En osaa sanoa olenko tässä tapauksessa vainoharhainen vai en. Yleensä en ole, vaan asia vain on niin.. Että minussa on jotain vikaa.

En jaksa enää, pakko saada huomenna sanottua. Sanottua että en jaksa enää, ajattelen kuolemaa joka päivä, en pysty olemaan enää täällä, "kotona".  Joka päivä on vaikeampaa, vaikeampaa jaksaa nousta ylös ja elää merkityksetön päivä. Yksinäinen, turha päivä. En mä koulussa ole yksin, vain yksinäinen ja väsynyt. Kotonakaan en tavallaan ole yksin, mutta olen yksinäinen. Vaikka parhaimpiin ystäviini pidänki yhteyttä joka päivä, ei se auta yksinäisyyteen kun netin välityksellä kommunikoimme. Treeneissä tuntuu yleensä yksinäiseltä, mutta voi johtua vainoharhaisuudestanikin. Mutta toistaiseksi tämä on silti paras joukkue jossa olen pelannut, ei saavutuksiltaan vaan ympäristöltään paras. Missään muussa joukkueessa en ole voinut yhtä hyvin.

Kuolemaako mä odotan, en varsinaisesti. En tällä hetkellä. Odotan että joku tulee ja pelastaa, niin ei käy. Olen ainut joka voi minut pelastaa, ja olen liian heikko ja laiska siihen. Oikeastaan saattaisin mieluusti mennä vaikka osastolle jos ei tarvitse olla täällä. Tosin jos minulle ehdotetaan osastoa en sinne vapaaehtoisesti mene. Alkaa oma asunto kuulostaa houkuttelevalta, tosin en pysty siihen.
Koulujutut on tekemättä, en saa niitä tehtyä. En jaksa. Ei kiinnosta. Haluan vaan pois.

Mitään ei tule tapahtumaan. Elämä on loppu. Mitähän huominen tuo tullessaan. Toivottavasti muutoksen, muuten joudun tekemään sen itse..