Anteeksi että olen olemassa, ei oo mun vika

En tiedä mitä tässä vois muka tehdä. Ei niin yhtään mitään.

Oon niin sekasin.
Kaikki on niin sekavaa. Turhaa, tyhjää. En ymmärrä ajatuksiani itekään. En vaan jaksa enää. Mistään ei tuu mitään. En pysty asumaan täällä. Tapan itteni kohta vaikka en haluiskaan ku en kestä olla täällä. Vaikka se olo kestäiskin vaan hetken. Se ei auta jos teen jotain sen hetken aikana. En kestä. Äiti huutaa koko ajan. Se valittaa koko ajan. Tee sitä ja tee tätä. Miks tää on täällä. Mikset tee sitä, tätä ja tota. Vie pois nää ja noi tuolta. Jos et tee sitä ja tätä tee tota. Toisinaan se hetki kestää vaan sekunteja kun mietin että mitä vittua mä täällä teen ku mua ei selvästikään haluta tänne, voin ihan yhtä hyvin kadota tai tehä itelleni mitä vaan. Toisinaan se kestää kauemmin ja siinä ajassa saattaisin jo jotain ehtiä tekemäänkin. Ymmärtäisin jos kaikki olis mun syytä, mutta miks helvetissä kaikesta muiden jättämästä sotkusta ym. pitää huuta mulle!! En voi ymmärtää. Haluaako se oikeesti että mulla on vielä pahempi olo? Vai onko se vaan niin TYHMÄ!
"Jos et kerran mee kouluun tällä viikolla ni voisit siivota sen huonees!" Jaa meni into siihenki siivoomiseen mitä just tein ku se tuli huoneen ovelle huutaa siitä.. 

En tosiaan tiiä mitä mun pitäs tehä et toi ois tyytyväinen. Se on joskus kauan sitten suoraan myöntäny kun kysyin että miks sen pitää aina valittaa jostain. Et jos oon vaikka siivonnu ni sen pitää keksii jotain muuta mistä valittaa. Ni vastaus oli et tottakai pitää, naureskeli vielä vastauksensa päälle..
Eli sil on siis joku pakottava tarve valittaa jostain koko ajan?
Tekis mieli kiljua. Tän päivän kiintiö on täynnä. Mä räjähdän sille jos se valittaa vielä jostain.
Tässä yks syy miks en halua olla kotona, vaan menen kouluun vaikken jaksaiskaan.
Ei täällä vaan pysty olla. Suunnittelin tässä itseasiassa että kun on koeviikko ja mulla ei oo kokeita joten joudun olemaan kotona, menisin silti kouluun lukemaan kirjoja tai mitä tahansa. En vaan jaksa olla täällä. Koulu on miljoona kertaa mukavampi paikka.
Ei taaskaan tee mieli syödä yhtään mitään. Ahdistavaa.
Salille pitäs mennä, en kestä itteeni. Oon oksettava.
Salille pääsee pakoon äitiä.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!
En ehtiny edes loppuun kirjottamaan ku se tuli valittaa ku keittiössä oli mun tiliote. "Sun pitäs kerää nää johonki kansioon!" Joo mul on tos kansio. "No mitä tää sit täällä tekee?!"

Ahdistavaa, kaikkialle pitää soittaa ja en pysty. Siitäkin äiti valittaa kun en soita ja varaa aikaa. Ja en pysty enkä ton huutamisen takia edes halua sanoa etten pysty.

Äidille ei voi muuta sanoo ku et anteeksi että olen olemassa, ei oo mun vika.