En jaksais millään tehä mitään.
Haluan syödä niinkun aiemminki, edes yrittää syödä terveellisesti.
Nyt kun ei ole ollu hirveesti ruokahalua ni oon syöny mitä oon saanu alas.
Suklaata, suklaata ja lisää suklaata.
Nyt se saa loppuu; pääsen taas käymään salilla ku en oo enää kipee ja syön kunnolla enkä mitään suklaata.
Tai ainakin syön niinkun tähänkin mennessä, mutta ilman sitä suklaata..
Musta tuntuu et mun elämä pysyy kasassa vain kun mietin tulevia treenejä, syömisiä. Ja sitä että pääsen seuraavan kerran psykologille, toimintaterapeutille tai ihan sama kenelle; jonkun luo jota oletettavasti kiinnostaa. Pitäis saada sanottua se yksi asia mikä mun päässä pyörii jo liikaa, koko ajan. Se että aion kuolla.
Ongelma vain on, en enää tiedä mitä haluan. Haluanko tosissaan kuolla?
En enää tiedä, en jaksa elääkään. En pysty. Kuoleminen on siis ainut vaihtoehto, koska mikään ei enää auta.
Haluan syödä niinkun aiemminki, edes yrittää syödä terveellisesti.
Nyt kun ei ole ollu hirveesti ruokahalua ni oon syöny mitä oon saanu alas.
Suklaata, suklaata ja lisää suklaata.
Nyt se saa loppuu; pääsen taas käymään salilla ku en oo enää kipee ja syön kunnolla enkä mitään suklaata.
Tai ainakin syön niinkun tähänkin mennessä, mutta ilman sitä suklaata..
Musta tuntuu et mun elämä pysyy kasassa vain kun mietin tulevia treenejä, syömisiä. Ja sitä että pääsen seuraavan kerran psykologille, toimintaterapeutille tai ihan sama kenelle; jonkun luo jota oletettavasti kiinnostaa. Pitäis saada sanottua se yksi asia mikä mun päässä pyörii jo liikaa, koko ajan. Se että aion kuolla.
Ongelma vain on, en enää tiedä mitä haluan. Haluanko tosissaan kuolla?
En enää tiedä, en jaksa elääkään. En pysty. Kuoleminen on siis ainut vaihtoehto, koska mikään ei enää auta.
Silti se jotenkin arveluttaa. En halua kuolla mitenkään ikävästi. Toisaalta jos päädyn siihen, mun pitää ensin siivota kaikki ylimääränen pois täältä. Kaikki sellaset asiat roskiin mitä kenenkään ei oo tarkotus nähä.
Hirveesti vaivaa siitäkin.
No voisin jo alottaa kun tässä on monta kuukautta aikaa.
Täällä ei ole mulle mitään. Mitä jos vaan etäännyn kavereista kokonaan, ehkä niille on helpompi niin.
En jaksa koulua, mutta haluan mennä sinne. En tiedä miksi.
Ei kukaan huomaa mun suunnitelmia, ajatuksia, pahaa oloa.. Ne on piilossa.
Miks mulla on hirvee tarve tuoda ne esiin ja sitten en pystykään siihen.
Totta helvetissä haluan sanoa mun psykologille että aion tappaa itteni ennen syksyä.
Miksei ne sanat tuu ulos mun suusta??
Mä en jaksa tätä oloa, haluan itkeä. Sitäkään en pysty tekemään. Niin turhauttavaa kun en pysty tekemään mitään mitä haluaisin..
Oikeestaan mua ei enää kiinnosta mitä mulle käy kun sanon että aion kuolla, mähän aion sen sanoa.
Mua kiinnostaa miten siihen reagoidaan.
Luultavasti samoin kun kaikkiin muihinkin mun turhiin lauseisiin.
"Hymy on ikkuna, josta näkee, että sydän on kotona."
Mitäs sitten ku hymy on ikuisesti kadonnut?
Sydänkin on kadonnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti