Että sellanen joulukuu..
Onnistuin muuten laihtumaan kolme kiloa, saa nähä paljonko siitä on tullu takas ku oon ollu kipeenä ja tos oli toi joulu ni on tullu syötyy vähän miten sattuu ja ei oo pystyny treenaamaan. Ei oo oikee ollu ruokahaluu ja sit on tullu vaa syötyy kaikkee epämäärästä. Paljon suklaata oon suuhuni tunkenu tässä kahen viikon aikana..
Koulu ei menny ihan niin ku suunnittelin. En mä jaksa käydä niitä kaikkia kursseja mitä otin. Otan suurimman osan pois sieltä heti ku koulu jatkuu. Ja hyih ens syksynä pitäis kirjottaa kaikki loput, onneks siitä ei tarvii välittää.
Vähän ärsyttää olla näin uutenavuotena kipee mut minkäs sille voi. Istun sitten yksin kotona ja maistelen hyviä liköörejä :D

Musta tuntuu etten jaksa elää enää, mutta lohduttaudun ajatuksella ettei tätä enää kauan tarvii jaksaa. Nyt talvella aion laihtua ja kohottaa sitä kuntoa. Oon lopettanut sen ketipinorin monta viikkoa sitten ja harjotuksissa oon jo pysyny suhteellisen hyvin mukana :) Nyt kun saan itteni viel hyvään kuntoon ni jaksan ehkä kevääseen. Voisin tehä pari uudenvuodenlupausta, en tosin tiedä haluanko tehdä mitään lupauksia, ne ei pidä kuitenkaan tai tässä tapauksessa kai toivottavasti. No ensinäkin mä aion laihtua, se ei ehkä oo lupaus ennemminkin päätös. Samoin kun se etten elä enää syksyllä..

On vähän sekava olo tän flunssan takia. En edes muista mikä kaikki mun mieltä painaa, oon vaa yrittäny parantuu ja rentoutuu. Sen takia syömisetki menny miten sattuu.. Oon tuijottanu leffoja ja syöny karkkia. No kuhan tästä paranen ni pääsen taas treenaamaan ja syömään kunnollista ruokaa.
Hirveesti ei oo ahdistanu, pientä ahdistusta on taustalla ollu koko ajan mutta lähinnä mua on vaan masentanu, ja paljon. En mä tiiä, ahdistaa ku pitäs kertoo psykologille noist jutuista ja en vaa saa mitään sanottuu. En haluu mennä osastolle, koska siitä ei oo mitään hyötyy. En mä parane enää tästä, ja oon hyväksyny sen. En myöskään haluu et se kertoo mun vanhemmille noista mun ajatuksista, eihän se saa niin tehäkään mut ihmisistä ei koskaan tiedä.. Ja myöskään en haluu et mulle tungetaan taas jotain turhia lääkkeitä ja en pysty pelaamaan edes keväällä ollenkaan. Mä en tahdo enää mitään turhia lääkkeitä ja niiden raivostuttavia sivuvaikutuksia. Ei kiitos, ei enää.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Ehkä siitä tulee mullekin hyvä ja saan vihdoin sen mitä oon monta vuotta jo toivonut :)
Mä pelkään että jos "luovutan" lukion suhteen ja kevennän tahtia niin se mun koulu jääkin sitten siihen.. Tai onhan se aika kauheaa saada lakki itsenäisyyspäivänä kun ei siinä oo sellaista juhlan tuntua kuin pitäisi.
VastaaPoistaMusta on aika huolestuttavaa kuulla ettet aio elää enää syksyllä. Mutta en mä voi oikein mitään kannustavaa sanoa. Mutta en halua että kuolet :/ <3
19-vuotias, masennus, syömisongelmat, lisäksi näin oman blogini linkkitettynä tossa oikealla=liityin lukijaksi. jaksamisia♥
VastaaPoista